Hyttyset inisivät korvissa ja hiki pisaroi niskassa, kun rymistelin ryteikössä kohti koskea. Kaikkea sitä tuleekin harrastettua: puskee itsensä hyttyspilvessä ryteikköisessä metsässä n. kahden km:n päässä sijaitsevalle koskelle, heittää hyönteis- tai pikkukalajäljitelmää kalalle, saa kalan haksahtamaan ja rantautuksen jälkeen vapauttaa saaliin. No fakta kylläkin on, etteivät tämän joen kalat lautasella mitään kulinaristisia nautintoja suo. Kerran olen kokeillut ja päättelin, ettei tätä syö kissakaan! Toisaalta alkukesän luonnon rauha ja kauneus sekä se ainainen onnistumisen odotus virittää mielen aina uuteen reissuun
Tiesin, että siinä poolissa oli kala. Olin käynyt paikalla vikkoa aikaisemmin ja näin kun taimen yritti perhoon, mutta se vain hipaisi sitä ja passivoitui. Kyljen välähdys kertoi silloin, että tämä kala oli n. 40 cm:n luokkaa.
Nyt lähestyin pooliin tulevaa virtaa ylhäältä ja suuntasin ensommäiset heitot kovaan virtaan. Pieni streamer näkyi hieman savisameassa vedessä melko selvästi. Seuraava heitto oli hieman piodempi ja pyörteilevä virta vei perhon virran reunaan ja heti välähi kylki ja kiinni oli. Pirteä veitikka tämä: hyppi monta kertaa ja pyrki alaspäin. Kevyt vapa oli aina notkolla, kun päättäväisesti estin pakoyritykset. Muutam minuutin kuluttua sain kalan haaviin. Kaunis ja virheetön luonnon taimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti